UC eli Unified Communications, Yhdistetty Viestintä lienee tänä päivänä yksi sekavimpia teknologiatermejä markkinoilla. Se on vanha termi, joka on matkan varrella tarkoittanut monia asioita. Teknisesti ottaen se sisältää tänä päivänä tyypillisesti esim. pikaviestimen, presenssin, äänen, kuvan ja web-konferenssin yhden ja saman sovelluksen kautta. Tyypillinen UC-ratkaisu on esimerkiksi Microsoftin Lync.
Käsitettä voi tarkastella myös abstraktimmalla tasolla, jolloin kyse on keinosta välittää informaatiota päätelaite- ja sovellusriippumattomasti. Tällöin kuvaan astuvat myös sähköposti, tekstiviestit, Facebookin, LinkedInin ja vastaavien palvelujen sisäiset viestintävälineet, sekä paikkatieto. Kun puhumme viestinnästä, puhumme yleensä viestintävälineistä. Jos lähetämme esimerkiksi sähköpostia, odotamme saavamme vastauksenkin sähköpostina. Pikaviestiin vastaavasti pikaviestinä. Twiittaaja puolestaan twiittaa Twitterillä. Olemme lokeroineet nämä asiat mielissämme ja teknologiassa omiin hiekkalaatikkoihinsa.
Mikä tässä kaikessa on vuosien ajan unohtunut, tai ollut vain muutoin hankalaa toteuttaa, on se, ettei viestin lähettäjä tai vastaanottaja periaatteessa piittaa siitä, millä välineellä tai mitä kanavaa pitkin viesti löytää vastaanottajansa. Tärkeää on vain, että se löytää tämän – keinolla tai toisella. Tällöin järjestelmän on kyettävä tietämään, millä tavoin viesti kulkee parhaiten perille, ja välittämään sen tätä kanavaa pitkin. Facebook-viesti on yhdentekevä, jos vastapuoli ei käytä Facebookia. Sama pätee kaikkiin viestintätapoihin. Tänä aikana, jolloin sähköposti ja puhelin ovat menettäneet rajusti merkitystään ihmisten välisessä viestinnässä, tärkeäksi onkin tulossa eri viestikanavien välinen älykäs yhteistoiminta.
Apple on tässä yksi edelläkävijöistä, sillä sen omassa hiekkalaatikossa ei ole enää juuri merkitystä sillä, mikä viesti on tekstiviesti, mikä puolestaan pikaviesti, jne. Kaikki ovat vain Viestejä. Myös esim. Twitter ja Facebook kommunikoivat varsin hyvin keskenään. Ja miksipä eivät? Loppukädessä vain Viesti ja sen Toimitus ovat tärkeitä, ei mikään asiaan liittyvä teknologia tai keinotekoiset rajat eri viestiformaattien ja –kanavien välillä.
Fiksu tulevaisuuden UC-ratkaisu osaa luovasti yhdistellä pikaviestejä, tekstiviestejä, kuvaa, ääntä, kaikkea aina tilanteen ja käytetyn laitteen mukaan. . Tämä on aivan erilainen lähestymistapa kuin se, että yhdestä ja samasta sovelluksesta käsin käytettäisiin yhden käyttöliittymän kautta perinteisiä viestintäkeinoja erikseen, vaikka sitten osin integroidustikin. Voimme puhua viestikeskeisestä näkökulmasta teknologiakeskeisen sijaan.
Miksei näin jo toimita laajemmin? Syyt ovat sekä teknologisia, että kaupallisia. Vaikka esimerkiksi Facebookia ja Twitteriä käytetään nykyisellään kaikenlaisilla laitteilla, eri valmistajien omat ”hiekkalaatikot” ovat vaikeammin ja haluttomammin yhdistettävissä toisiinsa. Niin, haluttomammin. Apple, Microsoft, Google ja muut toimijat pyrkivät luomaan oman ekosysteeminsä (tai ”hiekkalaatikon”), joka sitouttaa käyttäjänsä juuri siihen, eikä kilpailijoiden ratkaisuihin. Ei liene teknisesti mitenkään mahdotonta saada esim. Microsoftin Skypeä ja Applen Facetimea toimimaan riittävän saumattomasti yhteen.
Se vain ei välttämättä palvelisi noiden brändien etua, eikä mahdollisissa teknisissä pulmatilanteissa olisi aina helppoa tietää, kenen vastuulla on auttaa ketä ja korjata mitä. Voidaankin sanoa, että siinä, missä käyttäjä toivoo rajojen rikkoutumista, useimmat viestintäratkaisuja tuottavat yritykset tekevät parhaansa (pahimpansa) pystyttääkseen aina uusia sellaisia. On toki poikkeuksia, kuten disruptiivisuudestaan tunnettu Google, sekä suuri joukko vähemmän tunnettuja pieniä yrityksiä, jotka ovat vuosien ajan pyrkineet luomaan yhtenäisen käyttökokemuksen yhdistämällä olemassa olevia pikaviesti-, VoIP ja videoviestintäratkaisuja etenkin mobiilipuolella. Niitä käsitellään seuraavassa osassa tarinaa.